Road trip!

Viikko meni taas hurjaa vauhtia ohi. Tiistaina käytiin kiipeilyhommissa ja koulutehtäviä koitettiin väkertää hullunlailla pitkin viikkoa. Torstai-iltana oli Lingo-clubin tapaaminen. Siellä syöpöteltiin jotain pikku naposteltavaa ja keskusteltiin vierailla kielillä.

Annika rimpuilee.

Mutta hieno viikonloppu alkaa lähestyä loppuaan. HUH! Nyt väsyttää, mutta mistä kaikki alkoikaan... Jenni kyseli ja varasi meille viikolla vuokra-auton viikonlopuksi. Kaiken piti olla selvää, mutta ensin ilmoitettiin, että saadaanki auto vasta klo 14 aikaan perjantaina ku ensin se piti saada klo 12. No perjantai saapui ja ooteltiin, että tytöt tulis meitä hakemaan, niin Jenni soittaa, että eipä se saakaan autoa. Sen henkkarit ja kaikki oli jo katottu varausta tehdessä, mutta ne ilmoittikin autoa haettaessa, että eivät vuokraa alle 24-vuotiaille ja jos on alle 25-vuotias, niin tulee lisämaksua 10 euroa per päivä. Ihime säännöt! Mitähän se yks vuosi vaikuttaa... No eipä sitten kun vuokraajan vaihto elikkäs meikäläisen nimet paperiin, jolloin olin myös ainoa kuski, koska oon ainut yli 24-vuotias. Puolen tunnin varoitusajalla siis yhtäkkiä piti asennoitua ajamaan "väärällä" puolella tietä ja auto oli myös automaattivaihteinen, jonkalaisella en ollu ikinä ennen ajanu. Nice! No siinä sitte pika oppitunti Annikalta, joka oli ainoana oli ajanu automaattivaihteilla. Kerrasta opin, että sitä kytkintä ei tosiaan oo: äkäsesti se jarru toimii, jos luulee sitä kytkimeksi!

Punanen nuoli: Malin Head, sininen nuoli: joku ranta, violetti nuoli: Slieve League

Sitten päästiin matkaan ja Opel Corsa elikkäs tuttavallisemmin Sorsa kurvaili tavoitteenaan Irlannin pohjoisin paikka, Malin Head Inishowenissa, kyydissään Annika, Jenni, Jenna ja minä. Tuntui tosi hurjalta, ku tiet vaan kapeni ja vastaantulevat autot ajoi kylkeä viistäen yhtään hidastamatta. Välillä kun tie kapeni, nopeusrajoitus vain nousi! Suurimmitta ongelmitta päästiin kuitenkin perille. Malin Headissä ajettiin kukkulan päälle, jossa oli betonisia bunkkereita. Paikkaa on käytetty ainakin maailman sodissa jonkinlaisena tiedustelu/tähystyspaikkana. Pimeän jo saarrettua meidät, ajeltiin Inishowenin itärantaa pitkin takaisin Letterkennyyn.

Anki Malin Headissa

Maisemaa Malin Headista

Lauantai-aamuna startattiin puoli yhdeksän maissa suuntana tällä kertaa Donegalin kreivikunnan länsirannikko. Matkakumppaneiksi lähti myös naapurin ranskis pojat autollansa, meijän kämppis Théo ja Jennin ja Jennan luokkakaverit Sebastien ja Tomás eli kaks autollista porukkaa. Melkein heti kun lähdettiin seikkailemaan pois isommalta tieltä, mutkan takaa rynnisti lehmälauma keskellä tietä!! Siinä vähän aikaa ihmeteltiin, että tuleeko ne päälle vai mitä! Onneksi eivät tulleet, vaikkakin joillaki tais käyä mielessä, että nytkö tuli iso lasku vuokra-autosta. Voin kertua, että mutkaa oli ja sitä oli paljon!! Aina hienon kuvauspaikan osuttua kohdalle, pysähdyttiin räpsimään. Nähtiin myös ihana kiltti aasi! :) Kierrettiin pikkuteitä pitkin rannikkoa ja Double rainbow raikasi takapenkiltä ja se hiljeni vasta kun pojat tuli äkäiseksi nälän takia. Ruokatauon jälkeen löydettiin ihana rantapoukama pienen pienestä kylästä yhden auton levyisen mutkaisen tien varrelta. Hiekka oli valkoista ja aivan hienoa. Aurinko paistoi, tepasteltiin paljain varpain rannalla, kaikki peuhasi rannalla niinku lapset ja taivaan rannassa siinsi vuoret. Oij, oli kaunista! Palattiin taas yöksi Letterkennyyn. Illalla meijän talossa oli taas bileet. Paljo porukkaa ja ääntä! Me ei jaksettu hullun myöhään bilettää, ku suunnitelmissa oli jatkaa taas tutkimusretkiä tyttöjen kesken sunnuntaina.

Minä ja söpö aasi!

Rannalla.

Rannalla. Vasemmalta oikealle: Sebastien, Jenna, Quentin, Théo, Sullivan, Tomás, Alexis, Jenni ja Leena.

Tänään otettiin suunta kohti Slieve League:ta elikkäs Euroopan korkeimpia rantakalliota. Ajelu sujui jo rutiinilla, eikä jänskänny enää. Taas parin ohimenneen risteyksen ja takaisin kääntymisen jälkeen päästiin perille. Irlannissa nimittäin näyttää olevan ihan oma logiikkansa risteyksissä. Ensinnäkin kylttejä ei oo jaksettu laittaa kovin tihiästi tai ne on jotenki sillain, että pitäis lukia selän takaa. Ja toiseksi vois kuvitella, että jos haluaa pysyä isommalla tiellä, niin että se jatkuis suht selvästi, mutta täällä se isompi tie saattaa kääntyä 90 astetta ja suoraan jatkuu vähän pienempi tie, eikä minkäänlaista kylttiä näy. Siinä sitte saa miettiä, että jaa mihinköhän tässä pitäis mennä. Slieve Leaguessa täytyi sitten ajaa lammasaidan sisälle ja autolla pääsi aika ylös kallioiden päälle. Sorsaa taas rääkättiin meleko hyvin! Ja loppumatka mentiin patikoiden. Lampaat siis laidunsi siellä jyrkänteidenkin alueella ja niitten p.a.s.k.a.a. oli joka paikassa. :D Olihan ne maisemat sanoin kuvaamattoman hienot! Kuvistakaan ei näe koko totuutta kuinka kaunista siellä oli! Donegalissa vielä syöntihommat tulomatkalla ja viikonloppu alkoi olla paketissa. Huomenna sitten täytyykin palauttaa auto.

Slieve League, jättiläisen pöytä ja tuoli

Slieve League

Minä Slieve Leaguen kallioilla. Hui ku korkialla!