Road trip!

Viikko meni taas hurjaa vauhtia ohi. Tiistaina käytiin kiipeilyhommissa ja koulutehtäviä koitettiin väkertää hullunlailla pitkin viikkoa. Torstai-iltana oli Lingo-clubin tapaaminen. Siellä syöpöteltiin jotain pikku naposteltavaa ja keskusteltiin vierailla kielillä.

Annika rimpuilee.

Mutta hieno viikonloppu alkaa lähestyä loppuaan. HUH! Nyt väsyttää, mutta mistä kaikki alkoikaan... Jenni kyseli ja varasi meille viikolla vuokra-auton viikonlopuksi. Kaiken piti olla selvää, mutta ensin ilmoitettiin, että saadaanki auto vasta klo 14 aikaan perjantaina ku ensin se piti saada klo 12. No perjantai saapui ja ooteltiin, että tytöt tulis meitä hakemaan, niin Jenni soittaa, että eipä se saakaan autoa. Sen henkkarit ja kaikki oli jo katottu varausta tehdessä, mutta ne ilmoittikin autoa haettaessa, että eivät vuokraa alle 24-vuotiaille ja jos on alle 25-vuotias, niin tulee lisämaksua 10 euroa per päivä. Ihime säännöt! Mitähän se yks vuosi vaikuttaa... No eipä sitten kun vuokraajan vaihto elikkäs meikäläisen nimet paperiin, jolloin olin myös ainoa kuski, koska oon ainut yli 24-vuotias. Puolen tunnin varoitusajalla siis yhtäkkiä piti asennoitua ajamaan "väärällä" puolella tietä ja auto oli myös automaattivaihteinen, jonkalaisella en ollu ikinä ennen ajanu. Nice! No siinä sitte pika oppitunti Annikalta, joka oli ainoana oli ajanu automaattivaihteilla. Kerrasta opin, että sitä kytkintä ei tosiaan oo: äkäsesti se jarru toimii, jos luulee sitä kytkimeksi!

Punanen nuoli: Malin Head, sininen nuoli: joku ranta, violetti nuoli: Slieve League

Sitten päästiin matkaan ja Opel Corsa elikkäs tuttavallisemmin Sorsa kurvaili tavoitteenaan Irlannin pohjoisin paikka, Malin Head Inishowenissa, kyydissään Annika, Jenni, Jenna ja minä. Tuntui tosi hurjalta, ku tiet vaan kapeni ja vastaantulevat autot ajoi kylkeä viistäen yhtään hidastamatta. Välillä kun tie kapeni, nopeusrajoitus vain nousi! Suurimmitta ongelmitta päästiin kuitenkin perille. Malin Headissä ajettiin kukkulan päälle, jossa oli betonisia bunkkereita. Paikkaa on käytetty ainakin maailman sodissa jonkinlaisena tiedustelu/tähystyspaikkana. Pimeän jo saarrettua meidät, ajeltiin Inishowenin itärantaa pitkin takaisin Letterkennyyn.

Anki Malin Headissa

Maisemaa Malin Headista

Lauantai-aamuna startattiin puoli yhdeksän maissa suuntana tällä kertaa Donegalin kreivikunnan länsirannikko. Matkakumppaneiksi lähti myös naapurin ranskis pojat autollansa, meijän kämppis Théo ja Jennin ja Jennan luokkakaverit Sebastien ja Tomás eli kaks autollista porukkaa. Melkein heti kun lähdettiin seikkailemaan pois isommalta tieltä, mutkan takaa rynnisti lehmälauma keskellä tietä!! Siinä vähän aikaa ihmeteltiin, että tuleeko ne päälle vai mitä! Onneksi eivät tulleet, vaikkakin joillaki tais käyä mielessä, että nytkö tuli iso lasku vuokra-autosta. Voin kertua, että mutkaa oli ja sitä oli paljon!! Aina hienon kuvauspaikan osuttua kohdalle, pysähdyttiin räpsimään. Nähtiin myös ihana kiltti aasi! :) Kierrettiin pikkuteitä pitkin rannikkoa ja Double rainbow raikasi takapenkiltä ja se hiljeni vasta kun pojat tuli äkäiseksi nälän takia. Ruokatauon jälkeen löydettiin ihana rantapoukama pienen pienestä kylästä yhden auton levyisen mutkaisen tien varrelta. Hiekka oli valkoista ja aivan hienoa. Aurinko paistoi, tepasteltiin paljain varpain rannalla, kaikki peuhasi rannalla niinku lapset ja taivaan rannassa siinsi vuoret. Oij, oli kaunista! Palattiin taas yöksi Letterkennyyn. Illalla meijän talossa oli taas bileet. Paljo porukkaa ja ääntä! Me ei jaksettu hullun myöhään bilettää, ku suunnitelmissa oli jatkaa taas tutkimusretkiä tyttöjen kesken sunnuntaina.

Minä ja söpö aasi!

Rannalla.

Rannalla. Vasemmalta oikealle: Sebastien, Jenna, Quentin, Théo, Sullivan, Tomás, Alexis, Jenni ja Leena.

Tänään otettiin suunta kohti Slieve League:ta elikkäs Euroopan korkeimpia rantakalliota. Ajelu sujui jo rutiinilla, eikä jänskänny enää. Taas parin ohimenneen risteyksen ja takaisin kääntymisen jälkeen päästiin perille. Irlannissa nimittäin näyttää olevan ihan oma logiikkansa risteyksissä. Ensinnäkin kylttejä ei oo jaksettu laittaa kovin tihiästi tai ne on jotenki sillain, että pitäis lukia selän takaa. Ja toiseksi vois kuvitella, että jos haluaa pysyä isommalla tiellä, niin että se jatkuis suht selvästi, mutta täällä se isompi tie saattaa kääntyä 90 astetta ja suoraan jatkuu vähän pienempi tie, eikä minkäänlaista kylttiä näy. Siinä sitte saa miettiä, että jaa mihinköhän tässä pitäis mennä. Slieve Leaguessa täytyi sitten ajaa lammasaidan sisälle ja autolla pääsi aika ylös kallioiden päälle. Sorsaa taas rääkättiin meleko hyvin! Ja loppumatka mentiin patikoiden. Lampaat siis laidunsi siellä jyrkänteidenkin alueella ja niitten p.a.s.k.a.a. oli joka paikassa. :D Olihan ne maisemat sanoin kuvaamattoman hienot! Kuvistakaan ei näe koko totuutta kuinka kaunista siellä oli! Donegalissa vielä syöntihommat tulomatkalla ja viikonloppu alkoi olla paketissa. Huomenna sitten täytyykin palauttaa auto.

Slieve League, jättiläisen pöytä ja tuoli

Slieve League

Minä Slieve Leaguen kallioilla. Hui ku korkialla!

Sunday Bloody Sunday

Glenveagh National Park

Vähän on nyt päässy lipsuun tää kirjotteleminen. Taitaa olla tasan kaks viikkoa ku viimeks kirjottelin. Hups. Kuukausi on jo vierähtäny täällä ja on kyllä ollu mukavaa! Viikot menee aikalailla koulussa ja kouluhommia tehdessä. Varsinki ku maanantaina, tiistaina ja keskiviikkona pääsee koulusta vasta 17.30. Sitte ku meillä menee vielä neljät eri labrat (kromis, spekkari, proteiinikemia, kudosviljelymikälie) yhtä aikaa nii melekeen joka päivä saa aina kirjottaa yhen työn eestä työpäiväkirjaan, phuuh. Ja ku yks työ on tehty niin sepustukset pitää olla kirjotettuna seuraavalle kerralle, mikä on kyllä siinä mielessä tosi hyvä että ne ei jää sitte roikkumaan. Työt on muuten ollu tosi simppeleitä ja helppoja ainaki tähän mennessä. Tuntien seuraaminenkaan ei oo enää hankalaa eikä tarvi niin paljo keskittyä vaan kuuntelemiseen ku aluks, tai ainaki kaikkien muitten paitsi Mammalian Cell & Tissue Culturen ku siinä on niin paljo outoja sanoja.

Glenveagh National Park

Keskiviikkona oli semmonen Clubs & Societies -päivä. Ilmottauduttiin seinäkiipeilyyn, patikointiin, musiikki ja konsertit -clubiin ja lingo-clubiin. Torstaina käytiin testaamassa sitä seinäkiipeilyä sitte. Oli rento meininki ja kivvaa. Leenahan se rimpuili menemään ku vanaha tekijä vaikka oli senki eka kerta. Mulle riitti siltä erää se helpoin reitti, ens kerralla vähän haasteellisempaa sitte.


Perjantaina meillä oli tyttöjen ilta Leenan, Jennin, Jennan ja Carolinen kans Grand Centralissa (paikka missä Jenni ja Jenna asuu). Katottiin Marley & Me ja syötiin herkkuja, nam. Seuraavana aamuna piti herätä ajoissa ku lähettiin koulun järjestämälle retkelle Erasmuslaisten kans Glenveaghin kansallispuistoon. Siellä käytiin vähän kävelemässä patikointireittejä ja tutustumassa linnaan. Maisemat oli aivan mahtavat, niiiin kaunista ai että! Harmitti vaan ku ois voinu olla siellä kauemminki kiertelemässä.

Letterkenny Post. Meikät pääsi paikalliseen lehteen.

Illalla sitte piettiin taas meillä bileet. Täällä oli varmaan päälle 20 tyyppiä. Oli ranskalaisia, itävaltalaisia, saksalaisia ja me suomalaiset. Illan saldona oli paljon uusia tuttavuuksia, naurunremakkaa, imurilla ajelua, rimpuilua, pikavisiitti yökerhossa, ja vaikka mitä muuta. Leenan kans paistettiin vähän kananmunaa leivän väliin ennen ku mentiin nukkumaan. Heräsin seittemän maissa sohvalta, puolet leivästä oli vielä jälellä ja lasillinen mehua. Söin ja menin jatkaan unia omaan sänkyyn. Aamulla huomattiin että kinkut, juustot ja sun muut värkit oli jääny pöydälle, huuups. Théo taas huomas että sen farkkujen taskussa oli rikkinäinen kananmuna, hahahahahah!!! Ihmeteltiin tässä että mistähän se suomalaisten maine on tullu että ollaan kovia juomaan ku ihan samanlaisia känniääliöitä nuo muutki vaikuttas olevan!:--D

Glenveagh National Park

Tänään ei olla sen kummempia tehty. Vähän tein kouluhommia ja käytiin pitsalla, naurettu eilisille tapahtumille. Koko päivän on soinu päässä Alejandro ja Cuir moustache. Nää meijän ranskalaiset on muuten oppinu vähän suomea, haha, mm. MITÄ, kippis, hiljaa, ja VOI V*TTU. Hyi meitä. Ollaan meki opittu vähän ranskaa. Meikä osaa mm. PUTAIN MERDE J'AI UNE FRANGE! Mitähän kaikkia tässä vielä kerkiää tapahtua, hehe. Viime viikonloppuna Théo arveli että tää vuosi tulee olemaan paras koko sen elämässään:---D Tylsää täällä ei ainakaan tuu olemaan missään vaiheessa.

Muutama vaihtari.